Kasvihuoneen raivausta

Tervehdys taas täältä ruudun toiselta puolelta! Täällä ollaan viime aikoina rehkitty kasvihuoneen kimpussa aivan kunnolla. Tilannehan oli siis tämä kaikessa komeudessaan tuossa keväällä kun aloin tämän projektin kimppuun. Tässäkin kuvassa siis osa roskista on jo revitty.

Siinä meni niin hetki kuin toinenkin, kun tämän kanssa väkersin. Tuossa ensimmäisessä kuvassa ei huomaakkaan, kuinka tuossa vasemmassa ylänurkassa oli aika hyvänkin kokoinen muurahaispesä, joka jo tässä alemmassa kuvassa on siirretty pois kasvihuoneesta paremmalle paikalle. 

Seuraavaksi pitäisikin ottaa pintamultaa pois noiden rikkaruohojen hillitsemiseksi. Sitä ennen piti kasvihuoneesta ottaa kaikki mahdollinen ylimääräinen roju pois; sieltä löytyi kastelukannusta saksiin ja vanhoihin muovisiin ruukkuihin. Myös kasvihuoneen rikkoutunutta lasia oli todella paljon maassa, toivottavasti saatiin kaikki mahdollinen jo pois....

Laitan tämän ah, niin hitaasti etenevästä projektista tilannekatsausta taas kun saadaan jotain kuvaamisen arvoista jälleen aikaiseksi. Hui kun tässä meinaa tulla jo kiire, että saisi tälle kesälle jotain istutettuakin...

Kaupungin sykkeessä

Viime viikonloppuna olimme mieheni kanssa Etelä-Suomessa jälleen käymässä. Oli mukavaa taas pitkästä aikaa käydä kaikessa rauhassa kaupungilla kahvilla ja lounaalla vailla huolen häivää. 

Vaikka kaupungissa oli taas ihana käydä ja nähdä samalla siellä asuvia ystäviämme, oli mukava palata jälleen kotiin tuttuihin piireihin. Vaikka kaupungissa pidänkin kahvilla käymisestä ja maailman menoa ihmetellessä, oli omaan rauhaan taas ihana palata viikonlopun jälkeen.

Ihanaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle :)

Pyykkipäivä

Yksi projekteistamme pihamaalla on ollut saada vanha pyykkiteline kuntoon ja takaisin käyttöön. Harmi kun en löytänyt ennen-kuvaa tästä projektista, mutta tässä näette lopputuloksen! 

Pyykkitelineen on tehnyt talon alkuperäinen Isäntä, joten meille oli tärkeää säilyttää se. Runko itsestään oli vankkaa tekoa, eikä sitä tarvinnut paikkailla. Hioimme koko pyykkitelineen rautaharjalla useaan kertaan, että saimme edes osan ruosteesta pois. Tämän jälkeen mieheni maalasi koko komeuden valkoisella ruosteiselle metallille tarkoitetulla maalilla, jonka jälkeen koko pyykkitelineestä tuli kuin uusi! 

Vielä narut, niin koko homma oli valmis ja ensimmäiset pyykit pääsivät kuivumaan kesätuuleen. Muutama ystävämme kysyi, olemmeko hankkineet uuden sen vanhan pyykkitelineen tilalle, heidän mielestään muutos oli niin suuri. Ei muuta kuin pyykkikone jälleen laulamaan, että saa ripustaa pihalle pyykit kuivumaan :)

Pataleipä

Sen jälkeen kun innostuin tekemään ruisleipää itse, oli aivan pakko kokeilla myöskin tätä pataleipää. Mieleiseni reseptinkin löysin netin ihmeellisestä maailmasta Marttojen sivuilta. Itseäni tässä leivässä kiehtoo juurikin se, ettei leivän valmistukseen tarvitse käyttää niin mahdottoman paljoa aikaa. Taikinan tekee parissa minuutissa ja se saa vain olla yli 12 tuntia (joskus olen pitänyt todella  paljon kauemminkin) huoneenlämmössä. Sitten vain pukataan kuumaan astiaan paistumaan 45 minuutiksi. Helppoa, vaivatonta ja todella maukasta, käy minulle :)

Muokkailin hiukan tätä Martta-liiton reseptiä hieman omaan makuuni sopivammaksi. Tässä siis vielä oma versioni tästä ihanasta pataleivästä:

Pataleipä

6 dl  Sämpyläjauhoja

1 dl  Vehnäjauhoja

1 dl  Vehnärouhetta

½ tl  Kuivahiivaa

2 tl   Suolaa

5 dl  Vettä

3rkl  Öljyä

1. Yhdistä jauhot, rouheet, suola ja kuivahiiva. Lisää joukkoon kädenlämpöinen vesi. Sekoita       tasaiseksi, mutta älä vaivaa. Peitä astia kelmulla ja anna taikinan kohota n. 14 tuntia huoneen lämmössä. 

2. Kuumenna uuni ja pata (itse käytän ihan tavallista lasista uunivuokaa kannella) 225 asteeseen. 

3. Voitele pata öljyllä.

4. Kumoa kuumaan ja voideltuun pataan taikina.

5. Paista kannen kanssa leipää n. 30 minuuttia, tämän jälkeen poista kansi ja anna leivän paistua vielä n.15 minuuttia. Kumoa valmis leipä pois padasta kuumana. 

Ja ei muuta kuin nauttimaan :)

Leipäviikot

Olen aina halunnut kokeilla tehdä ruisleipää ihan alusta alkaen. Viimein sitten sain itseäni niskasta kiinni ja aloin tekemään leipää varten juurta. Juuren tekemiseen meni itselläni se viikko ohjeesta poiketen. Uskon lämpötilan vaikuttavan asiaaan, meillä kun ei ole sisällä kuin se 20 astetta lämmintä.

Vihdoin pääsin viime viikon torstaina tekemään taikinaa, joka taas oli kohonnut vasta maanantaina tarpeeksi leipomiseen. Eli ei tämä ruisleivän leipominen niin nopeaa ainakaan nyt ollut, kuin mitä voisi kuvitella...

Maku näissä leivissä oli hieman jopa happaman limpun puoleinen, mutta uskon sen johtuvan tuplamäärästä juurta, joka oli saanut tekeytyä kauan. Itse ohjeen katsoin täältä, tämän ohjeen mukaan sain tehtyä yhteensä yhdeksän reikäleipää.

Kevättä puutarhassa

Voi kun aika rientääkin nopeasti, varsinkin nyt kun puutarhassa sattuu ja tapahtuu. Siitä lisää sitten kun jotain valmistakin saadaan aikaiseksi. Löysin tämän vielä julkaisemattomien postausten puolelta, joten tässä kurkkaus puutarhaan noin kolmen viikon takaa :)

Kevät on mielestäni ihanaa aikaa, tykkään kierrellä puutarhaamme ympäri harva se päivä ja katsella kuinka puutarha muuttuu hurjaa vauhtia. Nyt ehti kamerakin mukaan joukkoon, joten jälleen päivitystä luvassa puutarhasta.

Näiden sinisten kukkien nimeä en tiedä, onko teillä tietoa?

Pika heippa!

Oli vain pakko tulla jakamaan kuva näistä ihanista tulppaaneista, jotka anoppi toi viime viikonloppuna kyläillessään. Ei olekin kauniita?

Mukavaa vappua sinne ruudun toisellekin puolelle, miehen kanssa ajateltiin ottaa vain rennosti ja olla koko vappu kotona ja nauttia auringon paisteesta :)

Pihaa ympäri

Kiertelin tässä pari päivää sitten pihaamme ympäri. Aika karun näköinenhän tuo on, mutta toivotaan, että kesän aikana saataisiin taas pihaa parempaan kuntoon. Pihaahan ei olla kunnolla hoidettu noin 7 vuoteen ennen muuttoamme, joka kyllä näkyy pihalla edelleen.

Pihassa on hauska kierrellä keväisin, kun ei yhtään tiedä mitä sieltä on nousemassa.

Viime kesänä tavoitteena oli saada ihan kotiovemme edusta edes jonkinlaiseen kuntoon. Roskaa lähti kyllä paljon, mm. "villivadelmapöheikkö" oli asettunut oikein sitkeästi portaiden viereen.

Toinen viimevuotinen projekti oli osa marjapuskista pelastaa samalta villivadelmalta, roskaa lähti myöskin oikein komeat läjät. Nyt kesän aikaan on tarkoitus pelastaa ainakin yksi rivi marjapuskia tältä samaiselta vadelmalta. Homma on todella hidasta, koska vadelman oksat ulottuvat aivan kaikkialle ja niiden varsien piikit eivät kovinkaan hommaa helpota.

Uskokaa tai älkää, siinä on viinimarjapuskia!

Myös kasvihuone on tarkoitus pelastaa tänä vuonna kaikelta roskalta. Näissä kuvissa olen jo aloitellut hommaa, ja noin puolet roskasta on tässä kuvassa hävinnyt. Aikamoinen urakka tämä onkin! Haaveissa olisi peittää tuo koko ala tänävuonna muovilla ja laittaa päälle ihan vain kasvulavoja avomaankurkkuja ja muita varten. Multa kun on täynnä rikkaruohojen siemeniä ja juuria, joten tällä tavalla pystytään hieman vähentämään niiden kasvua syvemmältä pintamullan vaihdon jälkeen, jota suunnittelen vasta ensi keväänä tehtäväksi.

Kasvihuone jo puoliksi tyhjänä!

Oikein ihanaa kevään jatkoa sinne ruudun toiseen päähän :)

Leffassa

Käymme mieheni kanssa kovin harvoin elokuvissa. Yleensä elokuva ehtii lähteä jo elokuvateattereista pois, ennenkuin ehdimme sitä sinne katsomaan ja tulla vuokraamoihin sekä kauppoihin myyntiin. Tällä kertaa olimme kerrankin "ajoissa", kun kävimme katsomassa paljon puhutun Luokkakokouksen.

Elokuva on jakanut arvostelijoiden ja kansan mielipiteitä. Elokuva muistutti kovin näitä American Pie-leffoja, mutta vain suomalaistettuna versiona. Huumoria oli monenlaista, mielestäni hyviä ja huonoja. Kuitenkin leffa sai nauramaan vedet silmissä, toisaalta hahmoja kävi jo sääliksi.

Suomalaistettuna American Pie-leffana tämä oli yllättävänkin onnistunut "kevyt" leffa, jossa sai vain heittää aivot narikkaan ja nauraa mukana. Suosittelen, jos pitää hieman kevyemmästä ja huumoria sisältävistä elokuvista :)

Perunoista

Tuossa viikonloppuna ajateltiin tehdä miehen kanssa jotain, mitä tässä huushollissa ei olla paljon edes tehty, lohkoperunoita! Ja voin sanoa, että tällä lähes itse päästä keksityllä mausteseoksella tuli oikeasti hyviä lohkoperunoita.

Ainoa miinus, jonka tästä keksin on se perunoiden kuoriminen ja paloittelu. Meillä kun niitä perunoita saa kuoria kahdelle ihmiselle ihan mukavan määrän, joten hommaan saa varata kuorimiseen ja paloitteluun ihan reilusti aikaa. Muuten näiden valmistus olikin kovin nopean tuntuista.

Itse myös tahdon, että mausteet sekoittuvat hyvin perunoiden joukkoon tasaisesti, joten rypsiöljyn tilkka helpotti hommaa kummasti.

Ei muuta kuin hyvää viikon jatkoa jokaiselle!

Matkalla jonnekin ja takaisin

Matkustamme mieheni kanssa paljon näiden kahden maailman välillä, toinen on Etelä-Suomessa ja toinen keskemmällä tätä Suomen lääniä. Rakastamme kumpikin ajamista pitkillä matkoilla, joten matkojen taittaminen ei ole kovinkaan vastenmielistä kummankaan mielestä. Junallakin matkustaminen olisi oikein hyvää vaihtelua välillä, mutta hintaa matkalle tulisi reilusti yli triplaten autolla kahdelta aikuiselta. Laskimme joskus, että kävisimme edestakaisen matkan autolla neljästi  yhden edestakaisen junamatkan hinnalla.

Matkaamme kuuluu yleensä herkkuja, huonoja juttuja ja hyvää musiikkia. Hassua kyllä, juuri näillä pitkillä matkoilla on myös syntynyt myös ne tärkeät päätökset myös muuttamisesta nykyiseen taloomme.

Suuren luokan haaveita

Ihastuin noin 3 vuotta sitten hirsitaloihin lopullisesti. Itseäni alkoi mietityttämään, miksi nykyaikaiset rakennukset niin helposti tuntuvat homehtuvan "pienessäkin" ajassa. Suututti, kun pienet lapset altistuvat nykyään homeelle jo päiväkodista asti ja tervettä taloa oli vaikea löytää välillä jopa uusienkin talojen joukosta. Otin asioista selvää myös opintojeni takia ja eksyin vanhoista hirsitalosta kertovaan blogiin ja olin sillä seisomalta myyty. Toki koulutehtäväni aineistoksi blogia en voinut ottaa, mutta asioista enemmän selvää otettuani ei itselleni tullut mieleenkään enää hankkia meille mitään muuta taloa kuin hirsitaloa.

Aloimme haaveilemaan vanhasta hirsitalosta, jonka voisi kunnostaa meidän tarpeitamme vastaavaksi. Valitettavasti omia tarpeitamme vastaavaa taloa ei löytynyt ja monen yllättävänkin mutkan jälkeen olemme nyt asuneet noin vuoden nykyisessä kodissamme.

Asumme nyt siis vanhassa hirsitalossa, jonka rakennusvuottakaan emme tiedä. Talo on todennäköisesti rakennettu 1920-luvun loppupuolella, mutta jotkin yksityiskohdat viittaavat siihen, että talo voisi olla vieläkin vanhempi.Tupaamme on remontoitu useaankin otteeseen, välillä aika radikaalistikin. On lisätty kellaria  ja tehty pintaremonttia sen aikojen trendien mukaan. Onneksi painovoimainen ilmastointi on pysynyt kaikki nämä muutokset. Viimeisin pintaremontti taloon on tehty 1990-luvulla, jolloin myös ikkunat on harmikseni vaihdettu sekä katto uusittu. Olisin halunnut entisöidä talon alkuperäisiä ikkunoita, mutta toisaalta nämä uudet ikkunat ovat energiatehokkaammat.

Talo on vuoden sisällä yllättänyt positiivisesti meidät kummatkin. Itselläni on ympärivuotinen nuha helpottunut selkeästi ja koemme kumpikin, että tässä talossa on ollut helpompi hengittää kuin aikaisemmissa kerrostaloasunnoissamme.

Itse olen alkanut lukemaan erilaisia hirsitalojen entisöinnistä kertovia blogeja ja olen jotenkin innostunut itsekin ajatuksesta palauttaa tämä talo ainakin osin alkuperäiseen kuosiinsa. Tietenkään sisävessasta, keskuslämmityksestä, sähköstä tai hanavedestä en mukavuudenhaluisena tahdokkaan luopua, mutta ajatus vaikkapa seinien palauttaminen hirrelle sisätiloissa ja vuorilaudoituksen uusiminen alkuperäiseen väriin ja muotoonsa on meillä kummallakin haaveissa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Nostalgiaa...

Mieheni tilasi netin ihmeellisestä maailmasta pelin, jota on pelannut aikaisemmin lapsuuden kodissaankin. Peli on hieman Super Marion tyylinen tasohyppely-peli, jossa tarkoitus on mahdollisimman paljon jalokiviä, sekä voittaa pahiksia. Itse en kovinkaan ole tällaisia pelejä edes paljon pelannut, joten antakaa anteeksi huono pelin kuvaukseni :)

 Tässä kuitenkin linkki videoon kyseisetä pelistä.

Onneksi mieheni kuitenkin on luvannut opettaa tämän pelin salat minullekin, joten toivotan lukijoille oikein hyvää illanjatkoa, meikäläinen menee kokeilemaan onneaan konsolipelien ihmeelliseen maailmaan...

Kissan elämää

Kaverukset löysivät pyykkikorin :)

Perheeseemme kuuluu myös kaksi nelijalkaista "lapsosta". Nämä meidän kolli-kissat ovat samasta pentueesta, jotka saimme sukulaiseltani  viime kesällä/syksyllä. Nämä kaverukset eivät ole rotukissoja, vaan aitoja maatiaisia.

Kissat ovat olleet syntymästään saakka pihalla, joten mielestämme kissojen sisälle jättäminen ei ollut tässä tilanteessa se oikea ratkaisu. Kuitenkaan pelkkiä ulkona olevia kissoja emme halunneet. Kissamme saavat ulkoilla oman mielensä mukaan sen verran kun itse tahtovat, mutta niin tahtoessaan he pääsevät sisälle lämmittelemään ja syömään.

Meidän tapauksessa olen ollut oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun, kissat eivät ole kovinkaan tehneet sisällä ollessaan tuhoja ja ulos mennessään kummastakin oikein huomaa sen innostuksen kun pääsee tutkimaan uusia asioita ja kiipeilemään mielin määrin.

Lisäksi hiirien määrä tuvassa sisällä ja pihapiirissä on huomattavasti vähentynyt kissojen kotiutumisen myötä. Siitä olen ollut oikein iloinen ja "pojistakin" on huomannut hiirten häviämisen kun välillä ei ole ruoka oikein kunnolla meinannut maistua ulkoilun jälkeen :)

Aamun aloitus

Itselleni tärkeää on, että aamulla saa jotain äkkiä valmistettavaa kupuunsa ennen päivän töiden alkua. Joskus se on banaani sekä mehukeitto, toisinaan puuroa marjojen kera. Nyt viimeaikainen villitykseni on ollut rahkan joukkoon lisättävät marjat. Nopeaa ja yksinkertaista, aivan mahtavaa! Lisäksi se täyttää hyvin, eikä nälän tunne tule niin helposti. Huomasinkin juuri silmiäni aukoessa aamulla, kuinka herkulliselta näyttääkään rahkan päällä oleva punainenviinimarja-survos. Itselleni tuli siitä mieleen jäätelö mansikkahillolla! Siitä olikin hyvä aloitella päivää :)

Tervetuloa!

Tervetuloa mukaani kurkistamaan kahden eri maailman välille. Rakastamme niin maalla asumista, mutta välillä kaupungin syke vetää minua ja miestäni puoleensa. Perheeseemme kuuluu myös kaksi kissaa, jotka arkeamme värittävät omilla tempuillaan :)

Blogin puolelle kirjoittelen meidän pienen perheen arjesta, sen ilosta ja surusta, mitä mieleeni nyt vain tuleekin!

Tervetuloa kurkistamaan elämäämme :)