Matkalla jonnekin ja takaisin

Matkustamme mieheni kanssa paljon näiden kahden maailman välillä, toinen on Etelä-Suomessa ja toinen keskemmällä tätä Suomen lääniä. Rakastamme kumpikin ajamista pitkillä matkoilla, joten matkojen taittaminen ei ole kovinkaan vastenmielistä kummankaan mielestä. Junallakin matkustaminen olisi oikein hyvää vaihtelua välillä, mutta hintaa matkalle tulisi reilusti yli triplaten autolla kahdelta aikuiselta. Laskimme joskus, että kävisimme edestakaisen matkan autolla neljästi  yhden edestakaisen junamatkan hinnalla.

Matkaamme kuuluu yleensä herkkuja, huonoja juttuja ja hyvää musiikkia. Hassua kyllä, juuri näillä pitkillä matkoilla on myös syntynyt myös ne tärkeät päätökset myös muuttamisesta nykyiseen taloomme.

Suuren luokan haaveita

Ihastuin noin 3 vuotta sitten hirsitaloihin lopullisesti. Itseäni alkoi mietityttämään, miksi nykyaikaiset rakennukset niin helposti tuntuvat homehtuvan "pienessäkin" ajassa. Suututti, kun pienet lapset altistuvat nykyään homeelle jo päiväkodista asti ja tervettä taloa oli vaikea löytää välillä jopa uusienkin talojen joukosta. Otin asioista selvää myös opintojeni takia ja eksyin vanhoista hirsitalosta kertovaan blogiin ja olin sillä seisomalta myyty. Toki koulutehtäväni aineistoksi blogia en voinut ottaa, mutta asioista enemmän selvää otettuani ei itselleni tullut mieleenkään enää hankkia meille mitään muuta taloa kuin hirsitaloa.

Aloimme haaveilemaan vanhasta hirsitalosta, jonka voisi kunnostaa meidän tarpeitamme vastaavaksi. Valitettavasti omia tarpeitamme vastaavaa taloa ei löytynyt ja monen yllättävänkin mutkan jälkeen olemme nyt asuneet noin vuoden nykyisessä kodissamme.

Asumme nyt siis vanhassa hirsitalossa, jonka rakennusvuottakaan emme tiedä. Talo on todennäköisesti rakennettu 1920-luvun loppupuolella, mutta jotkin yksityiskohdat viittaavat siihen, että talo voisi olla vieläkin vanhempi.Tupaamme on remontoitu useaankin otteeseen, välillä aika radikaalistikin. On lisätty kellaria  ja tehty pintaremonttia sen aikojen trendien mukaan. Onneksi painovoimainen ilmastointi on pysynyt kaikki nämä muutokset. Viimeisin pintaremontti taloon on tehty 1990-luvulla, jolloin myös ikkunat on harmikseni vaihdettu sekä katto uusittu. Olisin halunnut entisöidä talon alkuperäisiä ikkunoita, mutta toisaalta nämä uudet ikkunat ovat energiatehokkaammat.

Talo on vuoden sisällä yllättänyt positiivisesti meidät kummatkin. Itselläni on ympärivuotinen nuha helpottunut selkeästi ja koemme kumpikin, että tässä talossa on ollut helpompi hengittää kuin aikaisemmissa kerrostaloasunnoissamme.

Itse olen alkanut lukemaan erilaisia hirsitalojen entisöinnistä kertovia blogeja ja olen jotenkin innostunut itsekin ajatuksesta palauttaa tämä talo ainakin osin alkuperäiseen kuosiinsa. Tietenkään sisävessasta, keskuslämmityksestä, sähköstä tai hanavedestä en mukavuudenhaluisena tahdokkaan luopua, mutta ajatus vaikkapa seinien palauttaminen hirrelle sisätiloissa ja vuorilaudoituksen uusiminen alkuperäiseen väriin ja muotoonsa on meillä kummallakin haaveissa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Nostalgiaa...

Mieheni tilasi netin ihmeellisestä maailmasta pelin, jota on pelannut aikaisemmin lapsuuden kodissaankin. Peli on hieman Super Marion tyylinen tasohyppely-peli, jossa tarkoitus on mahdollisimman paljon jalokiviä, sekä voittaa pahiksia. Itse en kovinkaan ole tällaisia pelejä edes paljon pelannut, joten antakaa anteeksi huono pelin kuvaukseni :)

 Tässä kuitenkin linkki videoon kyseisetä pelistä.

Onneksi mieheni kuitenkin on luvannut opettaa tämän pelin salat minullekin, joten toivotan lukijoille oikein hyvää illanjatkoa, meikäläinen menee kokeilemaan onneaan konsolipelien ihmeelliseen maailmaan...